Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

RSS

Talliblogi

Tilan emäntä kirjoittelee tallin kuulumisia.

"Pieni" joulun ihme
15.12.2015 18:31 | Asta

Tänään otin varaslähdön jouluaattoon. Kävin nimittäin hakemassa edellisessä merkinnässä vihjailemani joululahjan kotiin. Iki-ihanaan jouluhuopaan kääritty paketti, pohjoisruotsinhevostamma Wilmagumman, saapui tänne Reiman perukoille eräältä pohjoiskarjalaiselta tilalta ja näyttää tällä hetkellä varsin tyytyväiseltä rouskutellessaan heiniään pikkutarhassa. Tamma saa toistaiseksi ulkoila itsekseen, mutta uskon, että tämä kaikkien kaverilta vaikuttava tapaus sopeutuu Lyytikkälän hevoslaumaan mitä mainioimmin.

Manta tutustumassa tarhaansa. Kuvassa näkyy myös ihana, kaupanpäällisenä tullut joululoimi. Kuvaajana toimi Jenny K.

Voisin viettää koko päivän pikkutarhan laidalla notkuen. Katsella vain, miten sysimusta tamma ravailee aidanviertä heilautellen jykevää päätänsä niin, että ryntäitä hipovat jouhet hulmuavat tuulessa. Välillä se pysähtyy kuuntelemaan lähistöltä kantautuvia ääniä tai kuopsuttelee maata etukaviollaan. Sen korvat kääntyilevät vinhasti puolelta toiselle ja sieraimet puhaltavat pieniä höyrypilviä kirpeään pakkasilmaan. Toisinaan se katsahtaa minuun suurilla, eloisilla silmillään ja hörähtää lempeästi.

Maltoin jättää tamman omiin oloihinsa vasta mennessäni katsomaan Rontti-toipilaan vointia. Tämä ruunanrupsukka on nimittäin aristellut selkäänsä sunnuntaisen Metsälammen tilalla käydin laukkaviestin jälkeen. Paronittaren klinikan eläinlääkäri totesi sen johtuvan onneksi vain pienestä lihaskivusta, johon levon ja linimentin tulisi auttaa. Samalla myös tallin muille hevosille tehtiin terveystarkistus ja sain kuulla vain positiivista palautetta: "Yleiskuva kaikista hevosista oli erittäin hyvä, karva kiilsi kuin olisi ölhypurkilla rasvattu"!


( Päivitetty: 15.12.2015 19:38 )

 - Asta | Kommentoi



Totuus tulee lapsen suusta
04.12.2015 21:28 | Asta
Yksityiskohta Valssimäen Hilla
-tamman hauskanlaisesta värityksestä.

En mitä ilmeisimmin osaa paistaa lettuja. Veljentyttäreni Eleonoora eli Ellis oli pari päivää sitten luonani kyläilemässä ja piipahdimme yhdessä Valssimäen avajaistapahtumassa. Tyttö tarinoi päivästä seuraavasti:

"Olin kylässä Asta-tädin luona ja vaikka silläkin on heppoja, me mentiin silti katsomaan yhden toisen tallin avajaisia. Sen nimi oli joku Valssimäki tai semmonen. Parasta oli kun siellä oli buffetti josta sai tosi hyviä lettuja. Ne oli kyllä paljon parempia kun Astan tekemät. Parasta oli myös se kun sain ratsastaa pikkasen, eikä mua jännittänyt yhtään! Mä olin jo monta kertaa ennenkin saanut mennä Astan tallilla sellasella Pulmu-hepalla. Mutta tämä Valssimäen heppa, se näytti ihan Peppi Pitkätossun Pikku-Ukolta, paitsi että se ei ollut ukko ollenkaan. Se oli valkoinen tamma ja siinä oli ruskeita pilkkuja. Sen nimi oli Hilla ja se oli tosi kiltti! Satulassa tuntui, että olin hirmu korkealla, mutta aika nopeasti totuin siihen ja olisin voinut ratsastaa lisääkin. Sanoin Astalle, että haluan mennä katsomaan Hillaa joskus uudestaan!"

Tänne Lyytikkälään kuuluu ihan hyvää. Joulu kolkuttelee jo miltei ovella ja tekisi mieli valjastaa Pulmu, kaivaa rekivanhus ladosta ja karauttaa kulkuset helkkäillen matkaan. Ensimmäiselle rekiretkelle olisi kuitenkin tarkoitus lähteä vasta perinteisenä tapaninpäivänä. Tänä vuonna pukinkontissa odottaa myös aivan erityinen joululahja, joten ihmekös tuo, jos täällä ollaan vähän malttamattomina. Mutta siitä lisää tuonnempana ;-)


( Päivitetty: 04.12.2015 23:20 )

 - Asta | Kommentoi



Hikikarpaloita ja länkkärisatulahaaveita
24.11.2015 20:57 | Asta

Aika rientää. Ensimmäisestä vaellusreissustakin on jo vierähtänyt muutama viikko! Kaikki sujui oikein mainiosti - sää oli mitä upein, ainakin noin esteettisesti; kosteassa syysilmassa tarpominen sai hiussuortuvat kihartumaan kypärän alla ja hevosten karvapeitteet hikoamaan oikein olan takaa.

Kuolaamani OddPixelin Sim Colorado
-lännensatula.

Maastolenkkien lomassa olen kerinnyt vierittämään hikikarpaloita myös kentän puolella. Vakioretkillä hevoset kyyditsevät monenlaisia, välillä hieman osaamattomampiakin ratsastajia. Tällöin ne tottuvat helposti menemään sieltä, mistä aita on matalin; apuja tarvitsee noudattaa vain puolivillaisesti. Luonnon helmassa jolkottelun vastapainoksi olenkin siis parhaani mukaan yrittänyt vääntää hummien kanssa myös kunnon treeniä. Tallin laiskanpulskean punkeroponin, Dillen, kanssa tällainen koulutuuppaus on lähinnä vain hermojen raastamista...

Iltaisin kaivan usein läppärini esiin ja ihailen salaa OddPixelin upeita erikoisvarusteita. Minua houkuttelisi ostaa hevosille ihka-oikeat lännensatulat! Niissä kelpaisi istua pidemmilläkin vaelluksilla. Saa kuitenkin nähdä, jaksanko ryhtyä moiseen sovittelurumbaan ja rahantuhlaukseen.

Täällä nettisivuilla olisi tarkoitus pian siirtyä talvisempaan ilmeeseen, nyt kun valkea lumipeitekin on tullut jäädäkseen. Ehkä sitten seuraavalla päivityskerralla!


( Päivitetty: 24.11.2015 21:42 )

 - Asta | Kommentoi



Marraskuulumisia
03.11.2015 18:57 | Asta

Syksy on jo pitkällä. Viimeiset punaisen ja keltaisen sävyissä hehkuvat lehdet kieppuvat ilmassa, mutta pian taitaa tulla jo ensilumi. Tai eihän sitä tiedä; viime vuonnakin saatiin odotella miltei joulukuuhun asti.

Meille kuuluu hyvää. Toiminta on lähtenyt mukavasti käyntiin ja vakioretkilläkin on riittänyt kävijöitä. Aloitimme yhteistyön iki-ihanan Metsälammen ratsutallin sekä vinkeän Rasavillin kanssa. On ihana huomata, että vielä löytyy tällaista yhteisöllisyyttä!

Elikotkin vaikuttavat tyytyväisiltä. Sain kyhättyä Rosamundan, Hilriikan, Helyn ja Kultun talvikanalan valmiiksi, vaikka eiväthän nuo maatiaisrouvat olleet vielä muutaman asteen yöpakkasista moksiskaan.

Täällä kotisivuillakin olen hääräillyt yhtä sun toista pikkujuttua: sain muun muassa ikuisuusprojekti-maastokarttani valmiiksi!

Viime lauantain pyhäinmiestenpäivänä ei ollut vakiomaastoja, joten hyödynsin tilaisuuden patistamalla äidin ja Ainon talikonvarteen ja suuntaamalla itse kohti Sysälää ja siellä pidettyä Halloween-retkeä! Ratsukseni otin mukaan Pulmun, joka tunnettuna viilipyttynä olikin ehdottomasti paras valinta. Rustailin Sysälän päiväkirjaan seuraavanlaisen tarinan retkestämme:

Kuvituskuvien turpavärkkilinjalla jatketaan: hurrrjan kammottava Halloween-ratsuni Pulmu Sysälän pihamaalla.

"Olin aina kuvitellut kotikaupunkini Reiman olevan hiljainen pikkupaikkakunta. Sellainen surullisenkuuluisa suomalainen pitäjänpahanen, joka oli aikoinaan ollut kukoistava maalaisyhteisö, mutta jonka asukasluku oli sittemmin kääntynyt jyrkkään laskuun. Vaan ei. Sysälän mannuilla tuntui olevan vielä hiljaisempaa. Aika oli kuin pysähtynyt: ihmisiä ei ollut mailla tai halmeilla, mutta vanhoja, pikku hiljaa rapistuvia talonröttelöitä ja navettavanhuksia nökötti siellä täällä. Näkyvin elonpilkahdus oli niitetyt pellot: jonkunhan ne oli täytynyt pistää matalaksi puimurinsa kanssa. Viljavainioita reunusti tummanpuhuva metsä, joka huokaili paljon eläväisemmin kuin pystyyn kuollut kylänraitti tai peltoaukeat.

Onnekseni Sysälän pihapiiristä löytyi kuitenkin elämää. Rento puheensorina helisi kirpeässä syysilmassa, olihan meitä retkelle lähtijöitä yhteensä viisi kypäräpäätä ja kaksikymmentä kaviota. Viiden ratsukon ryhmä siis. Omaksi hevosekseni olin valinnut tutun ja turvallisen Pulmu-tamman. Sen lämpimässä, punaruskeassa selässä ei varmasti alkaisi liikaa hirvittää, vaikka metsän siimeksissä tapahtuisikin kummia.

Alkutohinoiden jälkeen lähdimme matkaan. Ilta oli jo pitkällä ja aurinko ajat sitten painunut mailleen. Maisemat uinuivat hämärtävän pimeyden peitossa. Tuuli vihmoi ajoittain peltoaukeilla, mutta muuten sää oli aavemaisen rauhallinen. Kunnon syysmyrsky olisi ehkä ollut näissä olosuhteissa jopa vähemmän pelottava vaihtoehto! Sen syyksi olisi voinut laittaa sieltä täältä kuuluneet rasahdukset tai muut selittämättömät äänet.

Pulmu askelsi tasaisesti kohti pellonreunalta syvenevää metsää. Edessä kulkeva kimo puolveritamma heilautteli päätään hermostuneesti, eikä ihme – olihan tänään sentään pyhäinmiestenpäivä. Kuusipuiden väliin pujahtaessamme vetäjähevonen päätti kajauttaa ilmoille komean hirnahduksen, aivan kuin kertoakseen metsän maahisille, haltijoille ja eläimille, että täältä tullaan, halusitte tai ette!

Aikamme samoiltuamme päätimme pitää hengähdystauon. Tähän tarkoitukseen sopi mainiosti havupuiden alla lepäävä laavu nuotiopaikkoineen. Ajatus lämpöisestä, leikkisästi loimuavasta leiritulesta rauhoitti hieman villinä laukkaavaa mielikuvitusta. Laskeuduimme alas satuloista, purimme retkieväiksi tarkoitetut makkarapaketit tykötarpeineen ja lopuksi talutimme vielä hevoset laavun nurkalle lepäilemään. Juuri kun olimme kääntäneet selkämme, alkoi nuotiopaikalta kuulua vaimeaa tassutusta, rapinaa ja tuhinaa. Kaksijalkaiset jähmettyivät säikähdyksestä paikoilleen, hevoset taas pyristelivät otteesta irti sännätäkseen pakoon. Kun pääsimme kauhunkangistuksesta yli, säntäsimme takaisin nuotiopaikalle todetaksemme sen autioksi – hiljaisuus oli laskeutunut takaisin laavun luokse, eikä ympärillä näkynyt ristinsielua. Maassa lojui auki revittyjä muovikääreitä ja puoliksi järsittyjä makkaranpalasia. Järkevimmät osanottajat totesivat jonkin eläimen kähveltäneen makkarat, mutta itse tahdoin uskoa, että näiden nurkkien tonttu-ukot olivat käyneet hakemassa osuutensa retkieväistä. Oli niin tai näin, päätimme kuitenkin vielä sytyttää nuotion ja antaa hevosten rauhoittua hetkisen.

Tunnelma oli sopivasti viritelty ja mikäs muukaan olisi tyynnyttänyt vauhkoontuneita mielipoloisiamme, kuin vanhat kunnon kummitustarinat. Sain kuulla Käyhkön aavesaaresta ja kylän hylätystä juna-asemasta, jonka tunnelissa saattoi yhä edelleen kuulla kiskojen kirskuvan.

Tovin tarinoituamme nuotio alkoi hiipua ja hevosetkin kääntyillä pitkästyneinä. Totesimme yhteistuumin, että nyt olisi varmasti parasta aloittaa paluumatka. Se sujuikin ripeästi: uskoisin, ettemme olleet Pulmun kanssa ainoa ratsukko, joka halusi mahdollisimman nopeasti pois synkän metsikön siimeksestä. Tallipihassa huokaisin helpotuksesta – olimmehan kaikki päässeet ehjin nahoin takaisin ihmisten ilmoille. Tai no, jos kyseistä sananpartta voi tällaisessa peräpitäjässä käyttää...

Saattelimme ratsut yöpuulle ja hiivimme itsekin aittaan nukkumaan. Tosin vanhan rakennuksen nitisevät ja natisevat nurkat pitivät yhtä jos toistakin retkeläistä hereillä: eihän sitä tiennyt, jos vaikka itse makkaravaras oli tulossa takaisin säikyttelemään!"


( Päivitetty: 03.11.2015 19:27 )

 - Asta | Kommentoi



Ensimmäinen
18.10.2015 06:38 | Asta

Nämä Lyytikkälän nettisivut ovat olleet minulla pöytälaatikkoprojektina jo ties miten kauan... Nyt homma alkaa - vihdoin ja viimein - näyttää valmiilta! Muutenhan koko tilan tarina on vielä aivan lapsenkengissä, eikä sitä oikein vielä tiedä mihin suuntaan tässä lähdetään etenemään.

Toimintaa on suunniteltu hiljakseen: syksyn vakioretket pyörivät omalla painollaan, sisältöä on tarkoitus kehittää joskus hamaassa tulevaisuudessa. Marraskuun alussa lähdetään myös ihka ensimmäiselle kunnon vaellukselle! Tai no, miten sen nyt ottaa... Näin testaus- ja markkinointimielessä toteutettu tempaus kestää vain muutaman tunnin, vaikka jatkossa olisi toki tarkoitus taivaltaa useammankin päivän ajan. Ehkä talvipakkasten ja lumien tultua sitten.

Ensimmäisen kuvituskuvan virkaa toimittaa Rontin turpavärkki.

Hevoset ovat asustaneet täällä Lyytikkälässä nyt noin puolisen vuotta. Lauma näyttää sopeutuneen näille sijoille hyvin: ne tulevat kaikki toimeen keskenään, eikä pikkutarhalle ole alkutotuttelujen jälkeen ollut juurikaan käyttöä. Etenkin Pella ja Rontti ovat kuin paita ja peppu! Poninkoltiaiset ovat kerran ehtineet tulla yhdessä langoistakin läpi. Jostain kumman syystä muu lauma pysyi tyytyväisenä metsikön kupeessa, vaikka portit vapauteen olivatkin avautuneet. Viilipytty-Pulmu on selkeästi ottanut johtajatamman roolin ja pistää tarvittaessa vikuroivat lajitoverinsa ruotuun.

Näin täällä meillä, tunnelmat ovat jännittyneen odottavaiset: mitä tästä projektista vielä kehkeytyykään?


( Päivitetty: 25.10.2015 23:04 )

 - Asta | Kommentoi


©2017 Lyytikkälän tila - suntuubi.com